Seuraavassa Olli Stålströmin väitöskirjaa vastaan nostetun oikeusprosessin dokumentit ja niiden tausta. Tampereen käräjäoikeuden päätökseen johtava prosessi vuosina 1995-1999 oli lyhyesti seuraava.
Vuonna 1995 Weilin + Göösin asiantuntijana aikaisemmin toiminut Olli Stålström varoitti kirjallisesti kustantajaa, että sen seuraavaan lääkärikirjaan (Suomalainen lääkärikeskus) suunniteltu teksti homoseksuaalisuudesta on puutteellinen psykoanalyyttisen teorian osalta. Stålström vetosi siihen, että hänen väitöskirjansa homoseksuaalisuuden psykoanalyyttisestä sairausleimasta on juuri valmistunut ja menossa painoon ja että väitöskirjan mukaan myös homoseksuaalisuuden psykoanalyyttinen sairausleima on poistumassa. Stålström perusteli kantaansa sillä, että hän valmisteli väitöskirjaansa mm. yhteistyössä Yhdysvaltain psykoanalyytikkoyhdistyksen asiaa tutkivan komitean kanssa(jonka puheenjohtaja Ralph Roughton oli yksi Stålströmin ohjaajia ja myöhemmin puolustajia käräjäoikeudessa).
Weilin + Göösin psykiatrinen asiantuntija Kaija Eerola kuitenkin torjui Stålströmin tarkennusehdotuksen. Eerola vetosi vallitseviin käsityksiin ja vanhoihin teksteihin, kun taas Stålström vetosi uuteen ja juuri painossa olevaan tietoon. Kun Weilin + Göös ei suostunut saattamaan tekstiä ajan tasalle, Stålström kritisoi tekstiä väitöskirjassaan, joka julkaistiin 20.11.1997. Väitöskirjassa Stålström osoitti kohta kohdalta millä tavalla Suomessa vallinnut sairausleima, jota Eerolakin toisti, oli vanhentunut ja vinoutunut.
Väitöskirjassa Stålström pahoitteli sitä, että Weilin + Göösin lääkärikirja toistaa vanhoja ennakkoluuloja vielä uuden vuosituhannen puolella. Tässä yhteydessä Stålström käytti Eerolasta lainausmerkkejä sanassa asiantuntija ("asiantuntija").
Tämä luonnehdinta oli kappaleessa, jossa Stålström oli vedonnut siihen, että jopa teologinen eetikko Martti Lindqvist katsoi psykiatrin, joka kritiikittömästi toistaa Bieberin ym. teorioita, muuttuu asiantuntijasta puoskariksi. Lainausmerkit sanasta asiantuntija poistettiin jo vuosi ennen poliisikuulustelujen alkamista, kun väitöskirjasta otettiin toinen painos. Syyttäjä ja poliisi jatkoivat kaikesta huolimatta syytteen ajamista. Seuraavassa koko syytteeseen johtanut kohta:
-- sitaatti väitöskirjasta, sivu 236 --
Martti Lindqvist käsitteli Psykiatria-teosta protestien jälkeen kolumnissaan Terveys 2000-lehdessä. Hän aavisteli kolumnissaan, että kysymys on lähinnä välinpitämättömyydestä psykiatrian professorien tahol ta. Lindqvist lopettaa:
”Ympyrä sulkeutuu kun Alanen pitää kirjansa kritiikkiä ennakkoluuloisuuden osoituksena. Niinhän se menee: minä luulen, että sinä luulet, että minä luulen --- Kysymys ei ole pikkuseikasta. Se koskee hyvin suurta joukkoa ihmisiä heidän elämänsä kannalta äärimmäisen tärkeässä asiassa. Sekä totuus että moraali ovat vaakalaudalla. Jos oppikirjassa nojaudutaan vanhentuneeseen tietoon ja tehdään vääriä yleistyksiä, kyseessä on siltä osin kelvoton oppikirja. Jos terveitä nimitetään psyykkisesti sairaiksi, asiantuntija muuttuu lääkäristä puoskariksi. (Lindqvist 1992).
Psykiatria-teosta ei koskaan korjattu ajan tasalle, vaan siihen vedotaan yhä 2000-luvun kynnyksellä, vaikka se ei tämän kirjoitushetkellä enää ole yliopistollinen oppikirja. Sen vaikutus suomalaisessa lääketieteessä jatkuu uuden vuosituhannen puolelle, koska Weilin + Göösin psykiatrinen asiantuntija, nimenomaisesti mm. Psykiatria-teokseen vedoten, esittää homoseksuaalisuuden ‘perversiona’, ‘kohdehäiriönä’ ja ‘vihan välineenä’ suuren hakuteoksen Suomalainen lääkärikeskus uusimmassa painoksessa, joka ilmestyi vuonna 1996 (ks. Eerola 1996).
-- sitaatin loppu --
Tätä Eerola piti solvauksena ja nosti rikossyytteen Stålströmiä vastaan. Stålströmiltä vaadittiin korvauksia yhteensä yli 300 000 markkaa, sekä korkealla arvosanalla hyväksytyn väitöskirjan tuhoamista.
Vasta oikeuden istunnossa 3.12.1999 kun poliisikuulustelupöytäkirjat tulivat julkisiksi, kävi ilmi, että Eerola oli yrittänyt korjata omaa tekstiään Stålströmin ehdotuksen suuntaan. Kustantaja ei kuitenkaan ollut hyväksynyt Eerolan korjausta omaan tekstiinsä, vaikka aikaa oli muutama kuukausi. Seurauksena oli, että Eerola nosti syytteen Stålströmiä vastaan. Poliisitutkinnassa löytyi myös Weilin + Göösin lähettämä anteeksipyyntökirje kantajalle sen johdosta, että tämän korjausta omaan tekstiinsä ei oltu hyväksytty.
Kun kaikkia Suomen kirjankustantajia edustava Suomen kustannusyhdistys sai kuulla, että oikeudessa tullaan vaatimaan korkealla arvosanalla hyväksytyn väitöskirjan tuhoamista siinä esitetyn tieteellisen kritiikin johdosta, se kiinnitti Matti Wuoren puolustamaan syytettyä ja sitoutui vastaamaan kaikista kustannuksista, tarvittaessa aina Euroopan Unionin korkeimpiin oikeusasteisiin saakka. Väitöskirjan kustantaja Gaudeamus ja väittelijän oma laitos (Kuopion yliopiston Sosiaalitieteiden laitos) antoivat myös varauksettoman tuen väittelijälle.
Kun syytetyn ystävät ja kollegat saivat asianajajiltaan vahvistuksen, että väitöskirjan tuhoaminen Suomessa on realistinen (jos kohta epätodennäköinen) uhkakuva, he perustivat FinnQueer-verkkolehden välittämään väitöskirjan sisällön länsimaihin jos kirjaroviot olisivat syttyneet Suomessa. Väittelijä järjesti kollegojensa kanssa, että FinnQueer-verkkolehteä olisi voitu julkaista ja levittää internetin kautta Pariisista ja Texasin yliopistosta (professori Michael W. Rossin toimesta). Kun väitöskirjaa ei kuitenkaan tuhottu, FinnQueer voi laajentaa toimintaansa yleisemmin tieteen ja sanan vapauden puolustamiseen sekä seksuaalivähemmistöihin kohdistuvien syrjintäideologioiden kritiikkiin.
Puolustus sai asiantuntijalausunnot Yhdysvaltain psykiatri- ja psykoanalyytikkoyhdistyksiltä, jotka todistivat, että homoseksuaalisuuden psykoanalyyttinenkin sairausleima on poistumassa. Puolustus kutsui myös suomalaisen uuden psykiatriakirjan kirjoittajan, joka todisti kantajan edustavan vanhentunutta kantaa. Puolustus pyysi myös suomenkielen asiantuntijaa todistamaan, että lainausmerkkien käyttö sanassa asiantuntija on hyväksyttävä tehokeino. Tieteenfilosofi Ilkka Niiniluoto antoi todistajanlausunnon, jonka mukaan tieteessä on hyväksyttävä suorakin kritiikki.
Lopuksi syyttäjän asiantuntijatodistaja, professori Elina Haavio-Mannila kääntyi puolustuksen todistajaksi joutuessaan tunnustamaan oikeuden istunnossa, että hänen lausuntonsa Stålströmin poleemisuudesta oli ehkä johtunut kantajan ja uskonnollisen liikkeen painostuksesta. (Psykoanalyyttis-uskonnollisen eheytysliikkeen Aslanin edustajat olivat painostaneet professori Haavio-Mannilaa ennen väitöstilaisuutta ja olivat itse paikan päällä väittelyn aikana seuraamassa kun Haavio-Mannila luki ääneen heidän lähettämänsä kirjelmän. Aslanin kanta asiaan selviää seuraavasta linkistä Espoon Helluntaiseurakunnan sivuille: Eheytysliike Aslanin ja Espoon Helluntaiseurakunnan lausunto parisuhdelaista ja väitöskirjan asiasisällöstä)
Tampereen käräjäoikeus kumosi päätöksessään 18.12.1999 kaikki syytteet ja korvausvaatimukset. Syyttäjä ei vedonnut korkeampaan oikeusasteeseen ja Stålströmin vapauttava tuomio sai lainvoiman uuden vuosituhannen aattona 31.12.1999.
(Dokumentit, joihin ei ole linkkiä, on saatavissa väittelijältä)
