[Weilin + Göösin psykiatrisen asiantuntijan Kaija Eerolan vastaus Weilin + Göösin kustannustoimittaja

Hilkka Opakselle, jossa Eerola vetoaa vallitsevaan opetukseen. Eerola kuitenkin esitti myös Stålströmin

kirjeen johdosta korjauksia omaan tekstiinsä. Näitä ei Weilin + Göös kuitenkaan hyväksynyt. Lihavoidut

kohdat Eerolan omia, punaiset merkinnät ovat toimittajan lisäämiä].

Kaija Eerola

4.12.1995

(osoite)

Hilkka Opas

Weilin + Göös Oy

PL 17

02101 ESPOO

Lähetit minulle Olli Stålströmin palautteen artikkelistani "Seksuaaliset vähemmistöt".
Vastaan hänen esittämäänsä kritiikkiin seuraavassa.

Olen kirjoittanut yleistajuisen artikkelin lääkärikirjaa varten. Tarkoituksena on ollut
käsitellä seksuaalisia vähemmistöjä ja seksuaalisuuteen liittyviä häiriöitä nimenomaan
lääketieteelliseltä ja psykiatriselta kannalta. Mielestäni yleistajuisessa lääkärikirjassa on
välttämätöntä ja riittävää esittää näistä kysymyksistä ne tiedot, jotka tällä hetkellä
maassamme vallitsevasti hyväksytään lääkärien ja psykiatrien keskuudessa. Olen siis
kirjoittanut asioista siten, kuin ne esitetään maamme lääketieteellisissä tiedekunnissa
annettavassa lääkäri- ja psykiatrikoulutuksessa. Tätä olen pitänyt ohjenuorana - tietäen
samalla hyvin, että on olemassa eri koulukuntia ja että erityisesti seksuaalivähemmistöjen
etujärjestöt ovat pitkään esittäneet kritiikkiä seksuaalihäiriöiden käsittelystä psykiatriassa
ja tautiluokituksissa. Artikkelissani esittämäni näkemykset ovat löydettävissä lääketieteellisten
tiedekuntien nykyiseen koulutusohjelmaan kuuluvista psykiatrian perusteoksista, sekä
amerikkalaisesta että suomalaisesta (kirjoittajina Kaplan ja Sadock sekä Achté, Alanen
ja Tienari).

Itse asiassa olen Freudista artikkelissani tuskin lainkaan nimeltä mainiten puhunut. Siksi
ihmettelen, miten Olli Stålström voi tietää, etten tunne Freudin näkemyksiä seksuaalisesta
suuntautumisesta. Minä en ole kirjoittanut enkä ajattele, että homoseksuaalisuus olisi
"pahe, alempiarvoisuutta tai sairaus". Se, mitä Stålström kirjoittaa Freudin mielipiteistä, on
totta, mutta osatotuus: Freud on kirjoittanut homoseksuaalisuudesta paljon muutakin.
Stålström jättää mainitsematta mm. sen, että hänen siteeraamassaan kirjeessä Freud myös
nimittää homoseksuaalisuutta seksuaalisen kehityksen estymäksi. Kaikki lapset ovat
tietyssä kehitysvaiheessa biseksuaalisia, mikä ei merkitse samaa kuin aikuisen ihmisen
vallitsevasti biseksuaalinen suuntautuminen. Psykoanalyysin sisällä on toki kauan ollut
erilaisia koulukuntia, jotka haluttaessa ja tilan salliessa voidaan mainita. Stålström haluaisi,
että mainittaisiin erityisesti jokunen psykoanalyytikko, jotka ovat viime aikoina pyrkineet
uudistamaan klassista psykoanalyyttista formulaatiota homoseksuaalisuudesta ja ovat
saaneet jalansijaa lähinnä USA:ssa. Klassisen psykoanalyyttisen teorian edelleen suuren
painoarvon ja vaikuttavuuden takia sille kuuluu artikkelissani mielestäni suhteellisen iso
tila. Artikkelini sisältö vastaa painotuksiltaan edelleen psykoanalyyttisten näkemysten
valtasuuntausta ja esittelee teoriaa yksinkertaistettuna ja yleistajuisena. Paljon siitä toki jää
sanomattakin juuri siitä syystä.

"Jyrkästi poikkeavia näkemyksiä", joiden esittelyä Stålström perää, voidaan tilan sallimissa
rajoissa tietysti kuvata miten paljon hyvänsä. Voisiko Stålström kirjoittaa niistä omassa
artikkelissaan? Minun tilankäyttöni vastaa vallalla olevia painotuksia. Samaten
homoseksuaalisuuden biologisten (hormonaalisten ja geneettisten) syyhypoteesien esittely voisi
artikkelissani olla paljon laajempaankin, mutta koska monet biologiset löydökset toistaiseksi
kaipaavat toistamista ja vahvistamista, en ole enempää esitellyt niitä.

Stålström ei joko ole lukenut tekstiäni kunnolla tai on joiltakin osilta sulkenut silmänsä,
koska olen aivan selvästi kirjoittanut maamme tautiluokituksen muutoksista
suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen. Uuteen painokseen tekemissäni korjauksissa olen
myös kirjoittanut diagnoosimuutoksesta, joka tulee voimaan v:n 1996 uudessa tautiluokituk-
sessa (ICD-10:ssä). Homoseksuaalisuus-diagnoosi, kuten kirjoitin, poistettiin Suomessa
käytöstä v. 1981, ja nykyisessä tautiluokituksessa on diagnoosi "itseä
häiritsevä homoseksuaalisuus". V. 1996 käyttöön tulevassa luokituksessa se on muutettu muotoon
"itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautuminen". Nämä kaikki seikat olen artikkelissani jo
maininnut.

Nykyisessä tautiluokituksessa diagnoosi "3020A Itseä häiritsevä homoseksuaalisuus" sisältyy
ryhmään "302 Sukupuoli-identiteetin häiriöt sekä seksuaaliset kohde- ja toimintahäiriöt".
Uudessa, v:n 1996 luokituksessa diagnoosi "F66.1 Itseä häiritsevä sukupuolinen suuntautu-
minen" kuuluu ryhmään "Sukupuoliseen kehitykseen ja suuntautumiseen liittyvät psykologi-
set ja käytöshäiriöt", joka edelleen on osa "Aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä F60
- F69". Artikkelissani en todellakaan ole lukenut homoseksuaalisuutta seksuaaliseksi
kohdehäiriöksi, kuten Stålström väittää! Senhän voi havaita tarkistamalla, mitä häiriöitä
olen käsitellyt otsikon "Seksuaaliset kohdehäiriöt" alla; homoseksuaalisuus ei siinä ole
mukana, vaan on saanut oman otsikkonsa ja käsittelynsä (ja uuteen painokseen tekemissäni
muutoksissa on muistaakseni otsakkeen "Itseä häiritsevä seksuaalisuus" alla).

Kun sain tehtäväksi laatia korjauksia uutta painosta varten, sain kuulla, että korjauksia
tulisi tehdä mahdollisimman vähän ja ainakin tilanjakoa muuttamatta. Jos muutoksiin
kuitenkin siis on mahdollisuutta, suosittelen seuraavia, koska niitä toivotaan:

Sivulla 396 kolmannella palstalla (v:n 1990 painoksessa) Kappaleessa "Normaali”
ja ^x häiriintynyt seksuaalisuus" on psykoanalyyttisesta näkemyksestä ehkä väärinkäsitysten
välttämiseksi paikallaan tehdä pari tarkennusta seuraavasti (korjaukset alleviivattu):
"Klassinen psykoanalyyttinen teoria määrittelee perverssiksi kaiken sellaisen seksuaalisen
käyttäytymisen, jossa orgasmi pääasiallisesti ja olosuhteista riippumatta saavutetaan muussa
kuin heteroseksuaalisessa sukupuoliyhdynnässä." Jos homoseksuaalisuuden mainitsemista

halutaan välttää, kappale voi tästä jatkua seuraavasti: "Tämän näkemyksen mukaisesti siis
sellainen seksuaalisuus, jossa sukupuoliobjekti on heteroseksuaaliselle yhdynnälle
ominaisesta objektinvalinnasta poikkeava (esim, lapset tai eläimet), olisi seksuaalinen
kohdehäiriö." Sivun 397 toisen palstan tekstiä "Psykoanalyyttinen teoria ja homoseksuaali-
suus" voi modifioida: "Erityisesti homoseksuaalisuuden luonteesta ja syistä on olemassa
klassisesta psykoanalyyttisesta teoriasta jyrkästi poikkeavia näkemyksiä, myös psykoanalyysin
sisällä."

En ymmärrä, mitä vikaa olisi "tekstini sisäisessä ristiriitaisuudessa". Näistä asioista vain on

olemassa kovin ristiriitaisia käsityksiä, ja minusta on tärkeää näitä ristiriitoja esitellä!

Jos muutosmahdollisuutta on, haluaisin omasta aloitteestani muutosta s:lla 396 esitettyihin
homoseksuaalisuuden esiintyvyyslukuihin. Sivun kuvio on vanhentunut. En tiedä, kenen
aloitteesta se artikkeliini on alun perin sijoitettu, mutta voisiko asianomainen löytää sen
paikalle uudempaa? Itse en nyt kiireessä ehdi. Tekstiin pitäisi tehdä sivulle 396 ensimmäi-
selle palstalle korvaus virkkeisiin, jotka kuvaavat Kinseyn tutkimuslukuja: "Homo- ja bisek-
suaalisuuden yleisyydestä ei ole tiedossa kovin täsmällisiä lukuja, mutta useimpien
tutkimusten mukaan homoseksuaalisuuden esiintyvyys on l - 4 %:n luokkaa."

Transvestismista ja transseksuaalisuudesta, joista Stålströmin mielestä olen kirjoittanut
"ahtaasta ja asiantuntemattomasta näkökulmasta", olen kirjoittanut lääketieteellisestä
ja psykiatrisesta näkökulmasta. Stålströmin mielestä näitä ilmiöitä ei pitäisi nimittää häiriöiksi.
Minä kutsun niitä häiriöiksi, koska niitä sekä nykyisessä että tulevassa, v:n 1996
tautiluokituksessa häiriöiksi kutsutaan. Noudatan sitä käytäntöä, mikä Suomessa on.

Käytän nimitystä "transvestismi", jota käyttää myös mm. uusi Duodecimin "Lääketieteen
termit" -suursanakirja. Muodossa "transvestisuus" käsite ei sieltä löydy, vaikka Stålström sen
käyttöönottoa toivoisi.

Kritiikissään Stålström ilmeisesti sekoittaa toisiinsa kaksi transvestismiksi kutsuttua häiriötä
puhuen vain toisesta niistä. Ensimmäisessä, jonka diagnoosi on "F65.1 Esinekohteinen
vastakkaiseksi sukupuoleksi pukeutumisen halu" eli "Transvestitismus fetishisticus" ja joka
kuuluu sukupuolisiin kohdehäiriöihin, henkilö pukeutuu vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin
nimenomaan hankkiakseen seksuaalista kiihotusta. Toinen häiriö, jonka nimi on "F64.1
Kaksoisroolinen vastakkaiseksi sukupuoleksi pukeutumisen halu" eli "Transvestitismus
dualis" kuuluu eri häiriöryhmään, sukupuoli-identiteetin häiriöihin. Jälkimmäisessä
transvestismissa on kyse nimenomaan halusta nauttia vastakkaisen sukupuolen väliaikaisesta jäsenyydestä.

Otsikko "Esinekohteinen vastakkaiseksi sukupuoleksi pukeutumisen halu" on Stålströmin
mielestä transvestiitteja esineellistävä. Otsikko on kuitenkin suoraan se nimi, joka
fetisistiselle transvestismille on uudessa tautiluokituksessa annettu.

Sain sen käsityksen, että Olli Stålström haluaisi seksuaalisia vähemmistöjä käsiteltävän
muustakin kuin lääketieteellisestä ja psykiatrisesta näkökulmasta (ehkä sosiologisesta,
antropologisesta?). Minusta se on ihan hyvä ajatus, mikäli sellainen teksti mahtuu lääkäri-
kirjanne raameihin. Lääkärinä ja psykiatrina minä olen kirjoittanut seksuaalisuuteen
liittyvistä persoonallisuus- ja käytöshäiriöistä nimenomaan lääketieteelliseltä kannalta,
joka tuo yleistajuisesti esiin tällä hetkellä vallitsevasti hyväksytyt näkemykset. Jos nämä
näkemykset tekstissä korvattaisiin Olli Stålströmin näkemyksillä, annettaisiin yleisölle
mielestäni puutteellista, vinoutunutta ja osittain virheellistä tietoa. Seksuaaliset vähemmistöt
tai muiden tieteenalojen edustajat saisivat kernaasti esitellä omassa artikkelissaan omia
näkemyksiään.

Minulla on ehdotus, että luvun "Seksuaaliset vähemmistöt" nimi muutettaisiin paremmin
luvun lääketieteellistä sisältöä vastaavaksi. Alun perin en tuota otsaketta tekstilleni itse

antanutkaan, vaan se oli toimituksen valinta. Ehdotan uudeksi nimeksi "Seksuaaliset
persoonallisuus- ja käytöshäiriöt". Tällä nimellä artikkelissani käsiteltävät häiriöt esiintyvät
uudessa tautiluokituksessa. Uudesta otsikosta saisi myös heti kuvan siitä, että artikkelissa
käsitellään lääketieteellisiä häiriöitä eikä sosiaaliantropologisia vähemmistöjä. Uusi otsake
olisi myös hyvä jatke edellisen luvun otsakkeelle "Seksuaaliset toimintahäiriöt". Sosiaaliant-
ropologiasta saisi minun puolestani kirjoittaa sen alan asiantuntija.

Olli Stålström on poiminut tekstistäni irralleen kohtia, joissa hän näkee ennakkoluuloja.
Kirjoitukseni osia, jotka hänen mielestään eivät ole ennakkoluuloisia, hän taas pitää
merkkinä tekstin sisäisestä ristiriitaisuudesta. On kovin valitettavaa, että mielipide- ja
oppieroissa toinen osapuoli leimataan asiantuntemattomaksi, ennakkoluuloiseksi ja asen-
teelliseksi. Onko tärkeää nähdä ennakkoluuloja sielläkin, missä niitä ei ole? Asenteet-
tomalta ei kuulostanut Olli Stålströmin kritiikkikään. Omaan etiikkaani kuuluu melkoinen
harkitsevuus toisen henkilön asiantuntemattomuuden arvioinnissa. Jos tekstini jul-
kaiseminen olisi häpeäksi Weilin + Göösille, kuten Olli Stålström kirjeessään arvelee, ovat
kai monet samansisältöistä tietoa, mm. psykiatrian oppikirjoja, jo julkaisseet kustantamot
jakamassa häpeää.

Terveisin

Kaija Eerola