Syytteeseen johtanut sivu 236 Olli Stålströmin väitöskirjasta Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (Gaudeamus 1997). Syytteeseen johtanut kohta merkitty punaisella.
Lainausmerkit poistettiin sanasta asiantuntija jo ennen poliisikuulusteluja syksyllä 1998.
---
Vaikka homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta Suomessa 1981, Achté-Alanen-Tienarin Psykiatria-teos jäi jatkamaan homoseksuaalisuuden patologisointia aivan kuin mitään luokituksen muutosta tai uutta tutkimusta ei olisi tapahtunutkaan. Teoksesta otettiin yhä uusia painoksia ilman asiallisia sisällöllisiä muutoksia homoseksuaalisuuskappaleeseen. Kun Psykiatria-teoksesta otettiin jälleen uusi painos vuonna 1991 muuttamatta homoseksuaalisuuteen kohdistuvaa psykiatrisointia, SETA järjesti tilaisuuden Helsingin vapautuspäivillä, jonka yhteydessä protestoitiin Psykiatria-kirjaa vastaan. Professori Achtélle itselleen ja kirjan kustantajalle WSOY:lle myönnettiin perinteisenä protestin ilmauksena rotta, mikä herätti tiedotusvälineiden huomion. Psykiatria-teos sai kritiikkiä myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta HYY:ltä, kun tämä yhdessä Opiskelijahomot ja -lesbot OHO ry:n kanssa antoi 26.3.1992 julkilausuman, jossa vaadittiin kirjan välitöntä poisvetämistä markkinoilta tai kirjan uudistamista. HYY:n lehdistötiedotteen mukaan kouluissamme ja korkeakouluissamme opetetaan homoudesta ja lesboudesta ennakkoluuloisesti ja syrjivästi. Syyoletusten esittäminen tai pohdiskelu ja homoseksuaalisuuden poikkeavuuden korostaminen on yhä useiden kirjojen ainoa sisältö. Lehdistötiedotteessa kiinnitetään erityistä huomiota Achté-Alanen-Tienarin Psykiatria-kirjaan. Tiedotteen mukaan kirjan antamat ennakkoluuloiset väitteet ovat erittäin syrjiviä ja vahingollisia. (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 1992).
Julkilausuman perusteella julkaistiin Helsingin Sanomissa 27.3.1992 uutinen hyvinkin näkyvällä otsikolla Opiskelijat haluavat eroon Psykiatria 2 -oppikirjasta. Tekstiä arvostellaan homojen ja lesbojen syrjinnästä. Uutisessa toistettiin HYY:n julkilausuman pääkohtia. Seuraavana päivänä 28.3.1992 Helsingin Sanomat haastatteli Psykiatria-kirjan kustantajaa ja sen homoseksuaalisuuskappaleen tekijöitä professori Kalle Achtéta ja professori Yrjö Alasta. Kustantajan edustaja Heikki Kokkonen lupasi keskustella asiasta kirjoittajien kanssa.
Professori Achté kieltäytyi vastaamasta pitäen asiaa arkana ja kehotti ottamaan yhteyttä professori Alaseen. Tämä puolestaan piti oppikirjan homoseksuaalisuuslukua liberaalina ja ymmärtäväisenä ja väitti, että kirjoittajien käsityksiä on tulkittu ennakkoluuloisesti.
Martti Lindqvist käsitteli Psykiatria-teosta protestien jälkeen kolumnissaan Terveys 2000-lehdessä. Hän aavisteli kolumnissaan, että kysymys on lähinnä psykiatrian professorien välinpitämättömyydestä. Lindqvist lopettaa:
"Ympyrä sulkeutuu kun Alanen pitää kirjansa kritiikkiä ennakkoluuloisuuden osoituksena. Niinhän se menee: minä luulen, että sinä luulet, että minä luulen--- Kysymys ei ole pikkuseikasta. Se koskee hyvin suurta joukkoa ihmisiä heidän elämänsä kannalta äärimmäisen tärkeässä asiassa. Sekä totuus että moraali ovat vaakalaudalla. Jos oppikirjassa nojaudutaan vanhentuneeseen tietoon ja tehdään vääriä yleistyksiä, kyseessä on siltä osin kelvoton oppikirja. Jos terveitä nimitetään psyykkisesti sairaiksi, asiantuntija muuttuu lääkäristä puoskariksi." Lindqvist (1992).
Psykiatria-teosta ei koskaan korjattu ajan tasalle, vaan siihen vedotaan yhä 2000-luvun kynnyksellä, vaikka se ei tämän kirjoitushetkellä enää ole yliopistollinen oppikirja. Sen vaikutus suomalaisessa lääketieteessä jatkuu uuden vuosituhannen puolelle, koska Weilin + Göösin psykiatrinen "asiantuntija" nimenomaisesti mm. Psykiatria-teokseen vedoten, esittää homoseksuaalisuuden "perversiona", "kohdehäiriönä" ja "vihan välineenä" suuren hakuteoksen Suomalainen lääkärikeskus uusimmassa painoksessa, joka ilmestyi vuonna 1996 (ks. Eerola 1996).